Jet Shit -08

Ah Tornio, tuo ämpäripäähuumorin mekka ja lannan pääkaupunki. Sinne vei Silent Threnody miesten uusi toiminnantäyteinen seikkailu.

Olisi voinut jättää viemättä.

Eihän siinä mitään, kova juttu päästä ensimmäistä kertaa soittamaan uuteen kaupunkiin ja katselemaan paikallisia alkuasukkaita sekä tutustumaan mielenkiintoiseen uuteen luontoon. Setti oli reenattu hyvin ja sydämellä, fiilis oli hyvä sekä humppajalka vipatti hyvään tahtiin. Lähdimme toveri Cjuzennon kanssa kohti Kemiäkin kaukaisempia pohjoisen kolkkia. Matkaeväinä oli rokkimiesten evästä nro. Uuno eli pinaattikeittoa auf hardboiled eggs. Matkan aikana kuunneltiin irkkupunkkia ja ysärijynkkyä, myöskin useampi "rentoutuspirtelö" tuli kumottua.

Vähän aikaa hurrien keskellä pyörittyämme löydettiin vihdoin Jet Set nimiseen juottolaan. Heti nähtyäni toveri Tzaggisen hän ilmoitti että lava on liioittelematta about pienen soutuveneen kokoinen ja omistaja on pelottava mulkero. Paikalla olivat myös toverit Vajrunen sekä Aholja sekä vierailevana tähtenä jallun tuoksuinen musiikin pioneeri KooPee, joka saisi toimia illan tekniikkavastaavana sekä miksaajana.

Soittoaikahan oli sanottu olevan siinä 00.15 - 01.00 sillä silloinhan sitä porukkaa olisi. No, ystävällinen isäntämme käsitti joustavat aikataulut hieman väärin ja alensi lukuisten kertojen avulla soittoaikamme klo. 23.15:een. Samaisen mestarin mielestä oli myös aiheellista keskeyttää soundcheck useita kertoja "Nyt tulee liian kovaa" sanojen turvin. KooPee kehotti kyseistä mestaria laittamaan hieman pehmentäviä eineksiä kattoon sillä betonihan luonnollisesti tunnetaan hyvistä akustisista ominaisuuksistaan. Vaikka KooPee on jo kypsä mies ja reissannut maailmaa 35 vuotta musiikin merkeissä, oli omistaja sitä mieltä että väärässähän se on. "Se on rumpalissa vika". Oli myös huomaavaista sanoa kesken soundcheckin valmistelun että puolen tunnin päästä pitää olla valmista vaikka aluksi hänen mielestään aikaa oli runsaasti. Kiireesti soundit kuntoon ja vitutusta potemaan bäkkärille (siivouskomero). Lavalla ei sitten todella paljoa heiluttaisi ja minut jemmattiin erikoiseen syvänteeseen PA-kamojen taakse ettei minua varmasti näkyisi. Soundcheckin jälkeen vitutus oli hirveä mutta onneksi KooPee kevensi tilannetta käymällä sanomassa DJ:lle että "Nyt tulee liian kovaa". Humala auttoi myös tilannetta huomattavasti.

Keikka alkoi hyvissä merkeissä. Katsojia laskujen mukaan 8 ja pari muuta onnenonkijaa oli katsomassa Suomen peliä yläkerrassa. Kukapa sitä pöhöttyneitä hippejä jaksaisi katsella. Soitto oli rentoa ja huumorin täyteistä. About koko keikka meni Matiaksen kanssa toisiamme katselemalla ja naureskelemalla. Ajatukset pyörivät akselilla "Piti tämmöinenkin keikka vielä kokea" ja "Tänä iltana kännätään". Piti vielä ihan encorekin riipaista kun yksi känninen hurri sitä mieltä kerta oli.

Keikan jälkeen riipaistiin tuntuvat kännit ja autettiin siinä sivussa KooPeetä kantamaan kamat autoon. Ei voi millään käsittää miten sen ikäinen mies jaksaa kantaa tämmöisiä lasteja! Loppuillasta pelokkaimmat lähtivät Kemiin juhlimaan hurrien kosto pakotteena ja loput rohkeat kohtasivat Tornion yöelämän koetukset ja rikotut lupaukset. Jäätiin rupattelemaan kerrassaan kivojen järkkärityttöjen kanssa ja illasta muodostuikin ihan hauska. Illasta opimme sen verran että sanat "kusipää" ja "mulkku" saivat uuden merkityksen lämpimän isännän ansiosta. Erityiskiitos vielä KooPeelle sinnikkyydestä ja pitkistä hermoista.

Never Again