Aamupäivän piristys

Joskus on piristävää pitää kiinni periaatteesta. Tänään olin aamupäivällä käyttämässä koiria kävelyllä, kun yhtäkkiä tumma auto käänty pyörätielle, aiko vissiin ajaa meikän läpi. Noh, meikähän siinä nohevana vaan viitto että käännäppä auto sinne mistä tulitki, se kun puoliksi oli vielä autotiellä. Aikansa hän siinä odotteli kun meikä seisoskeli tiellä koirien kans ja odottelin että ne sais kökkimisensä suoritettua. Hän avas sitten ikkunan ja kävin sanomassa että älä hyvä ihminen pyörätiellä ajele. Noh, hän ei kuulemma muuta kautta osannut ajaa. Opastin sitten neitiä että peruutappa kaks metriä takas autotielle, aja siihen suuntaan mihin olit menossaki ja käänny seuraavasta vasemmalle niin pääset samaan paikkaan ku pyörätien läpi. Siinä vaiheessa alko neidiltä meneen hermo ja katoin paremmaksi olla välittämättä hänestä. Käveleskelin pyörätiellä hitaasti etiö päin ja Audi körröötti metrin päässä takana samaa vauhtia. Yllättävän kauan se sitäki jakso tehdä. Sen jälkee se ilmeisesti ajatteli että kasarifarkku-Audissa on hyvät maasto-ominaisuudet, tai että se on vaan metrin levynen kun meikäläisen ohi koitti mennä puoleksi ojan puolelta. Mun jalakaa vastehan se vaan koitti ajaa. Sillon piti käyä sanomassa neitille että eihän näin saa tehdä. Sain kuulla että olen kuulemma vammainen ja minun pitäisi mennä sairaalaan :) tämän jälkeen romanineitonen kaahasi - tai no, painoi kovasti kaasua - peruuttaen pois paikalta ja nätisti kiersi aiemmin opastamaani reittiä. Ja meikäläinen otti pirullisen leveän hymyn ja piilotti sarvet pipon alle.